Ihana Esmissi tulee tänää, kivaakivaa!
Tossa juteltiin Eevin kanssa, että ainaki käytetään iha hyväksemme tuon kummituskummin tulo ja Eevuska saa välistä asua Essin sylissä. Onhan tuota hurjan ihana sylissä pitää, mut välistä olis kiva edes syödä tai tiskata niin, ettei lapsonen heiluis tiellä. Ja terveenä se toimiiki, nyt kipeenä eieieiei ko raivarit heti kun laskee alas. Äyh.
Jes, ja sitte ulos nauttimaan tosta säästä ja aamukaffesta (vaan tunnin seissyttä, voi nam!).
(missämuntähtikarttaviipyy?!)
maanantai 9. toukokuuta 2011
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
lauantai 7. toukokuuta 2011
Tuttipulloja & tähtikarttoja
Joo terve moi vaan, otin eilen 2 sidukkaa ja Åttå drinkeron (Kjartan on ihana! :D) valkovenäläisen, ja tänää särkee päätä ja on jokseenki epätodellisen ehkä krapulainen olo? H-i-e-n-o-o!
Tosiaan pitäis lähteä nyt sitte ehkä tänää juhlimaan ekaa kertaa sitte raskaustestin, mutta jos noista eilisestä muutamasta tuli tällai olo, minen kyllä tiedä, viittiikö sitä oikeasti edes lähteä ottamaan. Olen tosiaan Kirkkonumella vanhempieni luona, jotka lupas (no oikeesti ne jopa ehdotti, että lähtisin) kattella Eeviä, jos mä tahdon käydä tyttöjen kanssa vaikka terassilla tai lähteä ihan juhlimaan. Kiva homma, koska näin kolmen viikon jälkeen, kun on lapsen kanssa noin 24/7 eikä kauppaankaan pääse yksin, on ihan toivottuakin voida jättää lapsi hetkeksi hoitoon ja painella ite baanalle,- olkoonkin, että juon varmaan sen 6 lonkeroa (pussikaljaa tällä säällä!) ja loppuilta meneekin itkeskellessä, kuinka tahdon kotiin lapsen luokse, miten ikävä on Aikkista ym. Eivaan (tai ehkä sittenki).
Jees, ja antakaapa, kun vähän fiilistelen vielä yhtä tuttipulloa! Sain siis tosiaan yhdeltä ystävältäni ja sen mieheltä aivan yberhyvän tuttipullon, joka ei tosin ole ollut käytössä vasta kuin kerran, mutta osoittautui jo siinä ihan ykköshyväksi! On siis joku Mama -merkkinen, jossa on pohjassa reikiä (nou hätä, on siinä suoja ettei se maito vau ulos :D), jotta saadaan sinne pullon sisään oikeenlaiset virtaukset, eikä tarvii ite mm. olenkaan päästellä ilmoja (oma muksu ainakin turhautuu joka kerta, kun sen pullon kiskasee raukan suusta :D). Ja hei, tuttiosakin on sen verta pieni, ettei tarvitse sotkea joka paikkaa, niinkun meillä tehdään noiden Marimekon pullojen kanssa.
Jees ja vielä perään maininta, että musta ilmeisesti tehdään jotain fakin tähtikarttaa (ei, minen oikee usko noihin astrologian juttuihin). Tai että siis ilmeisesti joku Aikkiksen kaveri oli innostunut vääntelemään tähtikarttoja koko meidän perheestä. Vielä ei ole selvinnyt, sanooko se mun tähtikartta mun olevan maailman magein mimmi ja ihan ykkösparas äiti, vai onko se ehkä ihan täysin väärässä väittäessään jotain muuta. Niin tai näin, tulen sitte jakamaan teillekin fiilistelyni tai suuren pettymykseni, jahka tuo kartta mun kohdalta valmistuu. :D
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
Ympäri mennään ja toimettomia ollaan !
Se on iki-ihana myöhäinen aamukahvi ja tukka sekaisin!
Että moi vaan! Mitään en ole tänää saanut aikaiseksi, pyörinyt vaan ympyrää ja tuijotellut lasta kun se nukkuu. Kuudelta jo noussut ja nyt vasta sain kahvit keitettyä, mahtavuutta!
Ollaan Eevin kanssa (vaihteeksi) Kirkkonummella mun vanhempien luona käymässä. Ja tiedättekö, aivan ihanaa päästä vähän helpommalla! Meillähän ei mies toistaiseksi ole uskaltautunut edes kantamaan lasta (syliin uskaltaa ottaa vain istuessaan, kun pelkää tiputtavansa toisen :D), että ihan kauheasti apuja lapsen hoidossa siitä ei ole ollut, eikä se kyllä yhtään haittaa. Ei se vaippojen vaihto ja vauvalle lässyttäminen nyt niin työlästä ole, mutta välistä on kiva tulla kotiin vanhempien luokse, tökätä tyttö noille ylpeille isovanhemmille hoitoon ja lähteä käymään kavereiden kanssa kahvilla tai lenkillä tai kaupassa,- ihan yksin!
Semmoista tässä on nyt muutama päivä mietitty, että kun likalla on vatsa ihan sekaisin aina aamuisin noin kello kuudesta sinne kahteentoista päivällä (ollut jo kohta pari viikkoa), onkohan ideoita, mikä mahtaa olla vialla/ongelma? Ite mietin tuon yösyömistä, mutta kun ei se ole yhtään erilaista kuin päivälläkään, eikä sitten loppupäivänä ja iltaa kohden tai öisin ole mitään ongelmaa. Sitten mietin, että jos tuo mun aamukahvi, mutta juon tosiaan sen aamukahvin vasta imetyksen jälkeen. Sitte mietin kanssa omaa ruokailuani, mutta ei sekään ole järin erikoista, muroja aamu- ja iltapalaksi, välipalanakin menee välistä, eikä ongelmaa tosiaan ole enää kuitenkaan päivällä, illalla tai öisin. Että onkohan ideoita, mitä seuraavaksi tsekkaisi? Apteekista pitäisi hakea jotain jeesivää.
tiistai 3. toukokuuta 2011
Huuto.net !
Huh heijaa, hullun hommaa!
Sain vihdoinkin aikaiseksi tyhjentää vaatehuoneeni ja pistää sieltä myyntiin osan vaatteista. Vielä on tosin kaikki housut ja hameet läpi käymättä, ja sen jälkeen jäljellä vielä pari jätesäkillistä vaatteita tuolta varastosta. Ja kengät. Ja laukut. Yääh.
Enihau, hophop Huuto.netiin siitä!
Sain vihdoinkin aikaiseksi tyhjentää vaatehuoneeni ja pistää sieltä myyntiin osan vaatteista. Vielä on tosin kaikki housut ja hameet läpi käymättä, ja sen jälkeen jäljellä vielä pari jätesäkillistä vaatteita tuolta varastosta. Ja kengät. Ja laukut. Yääh.
Enihau, hophop Huuto.netiin siitä!
maanantai 2. toukokuuta 2011
49 paria
Olipa tämä myös hyvä ostos, maksoin meinaa kaikista kuudesta parista yhteensä huiman 9e!
Jemma -niminen paikka.
Jaaha, kameran laturi on jossain pommin varmassa paikassa, josta "aivan varmasti sen löydän"...
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
F*ckin' reinot & crocsit
Mun on niiiiiiin avauduttava.
Kengät on ihania, upeita, mukavia kattoa ja musta on kivaa omistaa monet parit (no 43 saattoi mennä överiksi?). On mahtavaa voida valita useista vaihtoehdoista asun kanssa kivat kengät (ja kyllä joo, edelleenkin toi pukeutuminen ei ole mulla ihan hanskassa, että ne valinnat onki sitte välillä vähän mitä on..).
Nyt on tosiaan tuo samperin typerä jäätävän iso rakkula tuolla vasemmassa kantapäässä ja mä hoksasin toissapäivänä, että hei tosiaan, mulla ei ole kun kahdet kengät, joissa on kantapää avoin - reinot ja crocsit, elämääkin rumemmat kengät jeah.
Enivei mä olen parina päivinä ottanut pienen vitutuksen, kun näiden kahden rumiluksen väliltä on joutunut valitsemaan kengät ja valitellut sitä sitten Facessa, ja kun nää neropatit ei käsitä, miten päivän voi pilata kun on pakosta tökättävä muuten nii kivan asun kanssa niin hirveet kengät.
Musta on ihan ehdottomasti vaan ja ainoastaan mun asia, mistä mä sen päivän pienen vitutuksen otan, vattu sentäs, eikä sitä pidä kenenkää muun käydä dissaamaan tai väheksymään.
Siis kyllä, mä rinnastan ulkonäköjutut (pukeutuminen, meikkaaminen, tukanlaitto ym.) ihan johonki esimerkiksi suihkussa käymiseen. Joo, suihkussa käymiseen nyt tottakai liittyy ihan hygieniakin, mutta kyllä sielä silti suurimmalta osalta käydään ihan ulkonäkönsä vuoksi (siis haloo, ei ihminen tarvii joka tai edes joka toinen päiväistä suihkua, niinkun ihan oikeesti. iholle ja tukalle tekee vaan hyvää rasvottua useampi päivä). Musta on ihan kohteliasta jo kanssaihmisiä kohtaan edes vähän vilkaista peiliin, eikä lähteä liikenteeseen tukka pystyssä jossain yöpuvussa ja pahalta haisten.
Samalla tapaa musta ittestään sais jokainen huolehtia jo ihan oman psyykeensä takia. Suatana soikoon jos mageet kengät tuo mulle hyvän fiiliksen, tottakai mä tahdon jalkaani sitte sellaiset, enkä fiiliksen tappajia.
Ja joo, tottakai ihmiset taas tykkää eri jutuista ja jokaisella on välillä niitä päiviä, kun ei vaan jaksa käydä suihkussa / vaihtaa sitä yöpukua pois / meikata / laittaa tukkaansa, ja sekin on ihan ok. Ja siis mitäs minä olen ketään tuomitsemaan, jos jonkun mielestä on kiva lähteä verkkareissa ja crocsit jalassa liitelemään pitkin kyliä, ni hei fine, siinäs menee, mutta musta se on rumaa, jotenkin laiskaa ja saamatonta, joten en kai mä ite niin hitto vie rupee tekemään. Musta on fakin ikävää, että joku käy sitten vähättelemään mun fiiliksiä tai vitutusta asiasta.
Että niin, aivan taatusti otan vitutuksen, jos en voikaan laittaa jalkaan just niitä tiettyjä mageita kenkiä, joita olin ajatellut, onpa se sitten jonkun mielestä miten pinnallista tai turhaa tahansa.
Kengät on ihania, upeita, mukavia kattoa ja musta on kivaa omistaa monet parit (no 43 saattoi mennä överiksi?). On mahtavaa voida valita useista vaihtoehdoista asun kanssa kivat kengät (ja kyllä joo, edelleenkin toi pukeutuminen ei ole mulla ihan hanskassa, että ne valinnat onki sitte välillä vähän mitä on..).
Nyt on tosiaan tuo samperin typerä jäätävän iso rakkula tuolla vasemmassa kantapäässä ja mä hoksasin toissapäivänä, että hei tosiaan, mulla ei ole kun kahdet kengät, joissa on kantapää avoin - reinot ja crocsit, elämääkin rumemmat kengät jeah.
Enivei mä olen parina päivinä ottanut pienen vitutuksen, kun näiden kahden rumiluksen väliltä on joutunut valitsemaan kengät ja valitellut sitä sitten Facessa, ja kun nää neropatit ei käsitä, miten päivän voi pilata kun on pakosta tökättävä muuten nii kivan asun kanssa niin hirveet kengät.
Musta on ihan ehdottomasti vaan ja ainoastaan mun asia, mistä mä sen päivän pienen vitutuksen otan, vattu sentäs, eikä sitä pidä kenenkää muun käydä dissaamaan tai väheksymään.
Siis kyllä, mä rinnastan ulkonäköjutut (pukeutuminen, meikkaaminen, tukanlaitto ym.) ihan johonki esimerkiksi suihkussa käymiseen. Joo, suihkussa käymiseen nyt tottakai liittyy ihan hygieniakin, mutta kyllä sielä silti suurimmalta osalta käydään ihan ulkonäkönsä vuoksi (siis haloo, ei ihminen tarvii joka tai edes joka toinen päiväistä suihkua, niinkun ihan oikeesti. iholle ja tukalle tekee vaan hyvää rasvottua useampi päivä). Musta on ihan kohteliasta jo kanssaihmisiä kohtaan edes vähän vilkaista peiliin, eikä lähteä liikenteeseen tukka pystyssä jossain yöpuvussa ja pahalta haisten.
Samalla tapaa musta ittestään sais jokainen huolehtia jo ihan oman psyykeensä takia. Suatana soikoon jos mageet kengät tuo mulle hyvän fiiliksen, tottakai mä tahdon jalkaani sitte sellaiset, enkä fiiliksen tappajia.
Ja joo, tottakai ihmiset taas tykkää eri jutuista ja jokaisella on välillä niitä päiviä, kun ei vaan jaksa käydä suihkussa / vaihtaa sitä yöpukua pois / meikata / laittaa tukkaansa, ja sekin on ihan ok. Ja siis mitäs minä olen ketään tuomitsemaan, jos jonkun mielestä on kiva lähteä verkkareissa ja crocsit jalassa liitelemään pitkin kyliä, ni hei fine, siinäs menee, mutta musta se on rumaa, jotenkin laiskaa ja saamatonta, joten en kai mä ite niin hitto vie rupee tekemään. Musta on fakin ikävää, että joku käy sitten vähättelemään mun fiiliksiä tai vitutusta asiasta.
Että niin, aivan taatusti otan vitutuksen, jos en voikaan laittaa jalkaan just niitä tiettyjä mageita kenkiä, joita olin ajatellut, onpa se sitten jonkun mielestä miten pinnallista tai turhaa tahansa.
The Bird and the Worm
Mä olen pitkin päivää seurannut toinen toistaan mageempia muoti- musiikki ja lifestyleblogeja ja huomaan nyt olevani ihan eksyksissä, että mikäs tämä oma on. Pitäiskö sitä keskittyä johonkin yhteen osa-alueeseen, vai kirjotella jatkossakin ihan vaan, mitä mieleen tulee ja pitää aiheet vapaina? Entä jos sitä keskittyy vain yhteen osa-alueeseen, ni mihin hittoon sitten muka? Mä olen jossain tainnut todetakin, että on paljon asioita, joista mä pidän ja joihin mä tykkään kuluttaa aikaani, mutta että jaksaisinko mä jakaa vaan yhenlaisia postauksia, onkin asia toinen. Ja että jaksaisinko mä edes tehdä jotain yhtä asiaa sen vertaa, että sen vuoksi kannattaisi blogia kirjoittaa. Onhan mulla toki tuo lapsi ja kissa, joiden ympärille tän voisi kasata, mutta kun toistaiseksi melkein joka päivä on niiden osalta samanlainen, on varmaan vähän turhaa lähteä kirjottelemaan niistäkään: "kissa käväisi kotona syömässä ja harjattavana" ja "tänää tyttö söi, nukkui ja kakkasi" siistii.
Muodista puolestaan olis tosi kiva kirjottaa, mutta ei taida sanottavaa löytyä blogin vertaa ja lisäksi mä olen itse aivan järjettömän huono pukeutumaan. Oikeesti. Meikeistä, hiuksista ja kynsistäkin olis kiva pitää blogia, mutta taitaa olla sama juttu kun pukeutumisen kanssa (paitsi hiusten saralta, niitä mä kyllä osaan laittaa ja niistä mä tiedänkin yhtä jos toista, että ehkä mä hissukseen muutan tän jonkunlaiseks tukkablogiks? Tai sitte en.). Näin pienellä aasinsillalla, mikä fakki siinä on, että ihmiset, jotka eivät hitto osaa edes itse pukeutua, rupeavat tunkemaan blogeihinsa juttuja ja tietoa muodista ja tyylistä?! Menee ainakin mun silmissä kovasti uskottavuus. Ei sillä, on toki paljon asioita, joita mäkään en osaa tai tajua, mutta joista silti voi jotain sanoa, koska siis onhan mullakin silmät päässä, mutta kun kyseessä on esim. pukeutuminen, mikä nimen omaan vaatii sitä silmää, mun on vaan naurettava, kun joku kertoo joku jätesäkki päällään muodista ja sen päivän vitjan upeesta asustaan, kuinka hän on siinä kiristänyt vaikka jätesäkin jollain narulla kiinni. Jeah.
Musiikkikin yleisesti ottaen kiinnostaa, mutta sitte mulla tulee niitä piiiiitkiä piiiiitkiä taukoja, kun ei yhtäkkiä oikein kuuntelekaan mitään ja nauttiii vaan hiljaisuudesta. Sama kirjojen ja leffojen kanssa.
Näin ollen mä ehkä pitäydyn vaan tässä vanhassa, ja kirjoitan kaikesta.
Eilen me Eevin kanssa tosiaan kipeiltiin koko päivä kotosalla - muksu itkeskeli ja inisi, mä tuijottelin leffoja ja paijailin. Tulipa katottua huimat kolme elokuvaa!
Changeling - Vaihdokas oli kyllä hurjan hyvä, jokseenkin tosi raaka ja ajatuksia herättävä. Sitä tekis mieli sanoa, että onneks noita ei tapahdu enää nykyaikana, mutta taitaapa niitä käydä. Oikein ravisutteleva tosi tarina, suosittelen ehdottomasti. Vähän surkeeta musta vaan oli, että eniten tunteita, myötätuntoa ja sääliä, herätti murhaajan telotus.
The bridges of Madison County on kyllä yks ihan kestosuosikeista, menee samaan kategoriaan noiden iki-ihanien Ylpeys & Ennakkoluulo, Humiseva Harju, The Notebook, Tyttö sinä olet tähti, Sovitus, Finding Neverland, Romeo & Julia, Pocahontas, Tristan & Isolde ja Moulin Rouge!:n kanssa. Että ehdottomasti kyllä suosittelen.
Legends of the Fall oli sitten kolmas leffa. Mä olen jo useampaan kertaan lykännyt sen kattomista, kun se alkuun on vaikuttanut niin kauheen tylsältä. Eilen sen sitte katoin ja VAU. Tosi hyvä teos ja ehdottomasti tuun sen vielä uudestaan katsomaan.
Mulla on kesken Reijo Mäen Vares - Jäätynyt enkeli, ja se on t-y-l-s-ä. Ei yhtään sen tyylinen kirja, mistä mä pitäisin ja nyt yritänki vaan pakolla saada sen luettua, että saan palautettua tuonne Tuomakselle joskus, Tuomas kun on kovasti sitä mieltä, että se on harvoja hyviä kirjoja ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Joopajoo. Mä teille lukemisen arvoiset näytän (no oikeesti, esim. Margit Sandemon Jääkansan tarina -sarja on ihan huippu hyvä!).
Vielä pari sanaa perjantain The Häistä.
Kate oli ihan upee ja halattavan näkönen, ja se myöhemmin päällä ollut iltamekko oli must have! Sen sijaan minen jaksa käsittää, hittojako ne siitä Pipasta jauhavat, eihän se ollut minkään näköinen ja jäi ihan siskonsa varjoon.
Ja okei, perään ehkä vielä hyvä biisi:
Muodista puolestaan olis tosi kiva kirjottaa, mutta ei taida sanottavaa löytyä blogin vertaa ja lisäksi mä olen itse aivan järjettömän huono pukeutumaan. Oikeesti. Meikeistä, hiuksista ja kynsistäkin olis kiva pitää blogia, mutta taitaa olla sama juttu kun pukeutumisen kanssa (paitsi hiusten saralta, niitä mä kyllä osaan laittaa ja niistä mä tiedänkin yhtä jos toista, että ehkä mä hissukseen muutan tän jonkunlaiseks tukkablogiks? Tai sitte en.). Näin pienellä aasinsillalla, mikä fakki siinä on, että ihmiset, jotka eivät hitto osaa edes itse pukeutua, rupeavat tunkemaan blogeihinsa juttuja ja tietoa muodista ja tyylistä?! Menee ainakin mun silmissä kovasti uskottavuus. Ei sillä, on toki paljon asioita, joita mäkään en osaa tai tajua, mutta joista silti voi jotain sanoa, koska siis onhan mullakin silmät päässä, mutta kun kyseessä on esim. pukeutuminen, mikä nimen omaan vaatii sitä silmää, mun on vaan naurettava, kun joku kertoo joku jätesäkki päällään muodista ja sen päivän vitjan upeesta asustaan, kuinka hän on siinä kiristänyt vaikka jätesäkin jollain narulla kiinni. Jeah.
Musiikkikin yleisesti ottaen kiinnostaa, mutta sitte mulla tulee niitä piiiiitkiä piiiiitkiä taukoja, kun ei yhtäkkiä oikein kuuntelekaan mitään ja nauttiii vaan hiljaisuudesta. Sama kirjojen ja leffojen kanssa.
Näin ollen mä ehkä pitäydyn vaan tässä vanhassa, ja kirjoitan kaikesta.
Eilen me Eevin kanssa tosiaan kipeiltiin koko päivä kotosalla - muksu itkeskeli ja inisi, mä tuijottelin leffoja ja paijailin. Tulipa katottua huimat kolme elokuvaa!
Changeling - Vaihdokas oli kyllä hurjan hyvä, jokseenkin tosi raaka ja ajatuksia herättävä. Sitä tekis mieli sanoa, että onneks noita ei tapahdu enää nykyaikana, mutta taitaapa niitä käydä. Oikein ravisutteleva tosi tarina, suosittelen ehdottomasti. Vähän surkeeta musta vaan oli, että eniten tunteita, myötätuntoa ja sääliä, herätti murhaajan telotus.
The bridges of Madison County on kyllä yks ihan kestosuosikeista, menee samaan kategoriaan noiden iki-ihanien Ylpeys & Ennakkoluulo, Humiseva Harju, The Notebook, Tyttö sinä olet tähti, Sovitus, Finding Neverland, Romeo & Julia, Pocahontas, Tristan & Isolde ja Moulin Rouge!:n kanssa. Että ehdottomasti kyllä suosittelen.
Legends of the Fall oli sitten kolmas leffa. Mä olen jo useampaan kertaan lykännyt sen kattomista, kun se alkuun on vaikuttanut niin kauheen tylsältä. Eilen sen sitte katoin ja VAU. Tosi hyvä teos ja ehdottomasti tuun sen vielä uudestaan katsomaan.
Mulla on kesken Reijo Mäen Vares - Jäätynyt enkeli, ja se on t-y-l-s-ä. Ei yhtään sen tyylinen kirja, mistä mä pitäisin ja nyt yritänki vaan pakolla saada sen luettua, että saan palautettua tuonne Tuomakselle joskus, Tuomas kun on kovasti sitä mieltä, että se on harvoja hyviä kirjoja ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Joopajoo. Mä teille lukemisen arvoiset näytän (no oikeesti, esim. Margit Sandemon Jääkansan tarina -sarja on ihan huippu hyvä!).
Vielä pari sanaa perjantain The Häistä.
Kate oli ihan upee ja halattavan näkönen, ja se myöhemmin päällä ollut iltamekko oli must have! Sen sijaan minen jaksa käsittää, hittojako ne siitä Pipasta jauhavat, eihän se ollut minkään näköinen ja jäi ihan siskonsa varjoon.
Ja okei, perään ehkä vielä hyvä biisi:
AAAAAAA & BEEEEEE
Jehaa, kävinpä sielä ärrällä, eikä ollu kyllä yhtään niin lämmin sää, kun kuvittelin! Siis ihan järkyttävä blosis, sai taas kiitellä, ettei tukkaa vaivaantunut aamusta laittamaan!
Aikkis oli tosiaan eilen vähän bilettelees kavereidensa kesken tuolla pitkin kylää (siinä, missä me itkettiin muksun kanssa himassa, tack vaan näistä!) ja saapu mukavasti siinä puol kuuden aikaa kotio, mikä passas eri kivasti kun muksukin sitte herätti mut niihin aikoihin taas ylös. Vaikka aamuihminen oonkin, nuo ennen kuutta heräämiset meinaa ottaa voimille, niinpä oli tosi jeppiskivaa kun Aikkis keitteli meikäläisen puolesta aamutsuffet ja teki aamupalaakin (olkoonki, et aamupala oli pelkkä yks paistettu kananmuna). Aamuhan siis meni kivasti siinä jäätävän huonoja läppiä heitellen ja lasta viihdyttäen, sillä kun ei tänäänkää oo mikään oikein hyvin (kai se kuuluu siihen kipeenä olemiseen?). Huutelinpa myös puoli aamua AAAAAA:ta ja BEEEEEEE:tä, kun yritettiin testata, millä asteikolla mun puheääni on,- joudun tosin tuottamaan pettymyksen ja todeta, etten enää muista, vaikka asteikko löydettiinkin, ja Aikkiskin pääs vihdoin ja viimein vasta nukkumaan, enkä sitä viitti tietenkään moisen takia heti herättää.
Nii, että tiesittekö sitäkin, että ihminen yleisesti ottaen puhuu aina jollain tietyllä sävelasteikolla poikkeamatta ? Meistä se oli aika siisti juttu, ja pakkohan se oli siis kokeilla ;D
Hei muuten; me saatiin uusia naapureita!
Ollaan tässä naureskeltu jo pidemmän aikaa tätä Hartolan meininkiä, kun asuntoja ei muka ole vapaana, ja samaan aikaan me oltiin Aikkiksen kanssa ainoat, jotka tässä rivitalonpätkässä asui. Siis haloo?! Tai että kyllähän mä käsitän, että niitä asuntoja tarvii pitää vapaana varoilta, mutta kun tuolla on noita kerrostaloasuntojakin vaikka mikä määrä, ja niihin yritetään tunkea kaikki, mikä on kauheen ikävää, kun ne on niin jäätävän huonossa kunnossa. Mä nään jotakuinkin asian niin, että pitäisivät nyt samperi soikoon ensin huolen omista kyläläisistään, ja pistäisivät muilta paikkakunnilta tulevat niihin kerrostaloihin (siis mitkä? ei muilta paikkakunnilta ihmiset oikein enää muuta tänne, kun meiltä puuttuu palvelut ja työpaikat, eikä koulutusmahdollisuuksiakaan kohta ole). Ja sitäkään mä en käsitä, miks ihmeessä niitä hyviä omakoti- ja rivitaloasuntoja tarvii antaa noille kaiken maailman juopoille ja nisteille, kun niiden jäljiltä kaikki on aina remontin tarpeessa, eikä vuokratkaan mene maksuun ajallaan (mikä näkyy taas mein muiden vuokrassa, taas nousee...). Että voihan rähmä, jollen sanoisi, kyllä pistää hatuttamaan koko touhu.
Nyt tuohon muutti joku pariskunta ilmeisesti huippu ison koiransa kanssa, kiva homma! Vietettiin siis osa aamua myös miettien, josko kävis jollain perinteisellä jenkki-idyllityylisellä tutustumiskäynnillä piirakoiden kanssa, mut ei me ehkä uskalleta.
Enihau, nyt tätä mammaa ja sen maitobaaria taas kutsutaan, eli se on ciao!
Aikkis oli tosiaan eilen vähän bilettelees kavereidensa kesken tuolla pitkin kylää (siinä, missä me itkettiin muksun kanssa himassa, tack vaan näistä!) ja saapu mukavasti siinä puol kuuden aikaa kotio, mikä passas eri kivasti kun muksukin sitte herätti mut niihin aikoihin taas ylös. Vaikka aamuihminen oonkin, nuo ennen kuutta heräämiset meinaa ottaa voimille, niinpä oli tosi jeppiskivaa kun Aikkis keitteli meikäläisen puolesta aamutsuffet ja teki aamupalaakin (olkoonki, et aamupala oli pelkkä yks paistettu kananmuna). Aamuhan siis meni kivasti siinä jäätävän huonoja läppiä heitellen ja lasta viihdyttäen, sillä kun ei tänäänkää oo mikään oikein hyvin (kai se kuuluu siihen kipeenä olemiseen?). Huutelinpa myös puoli aamua AAAAAA:ta ja BEEEEEEE:tä, kun yritettiin testata, millä asteikolla mun puheääni on,- joudun tosin tuottamaan pettymyksen ja todeta, etten enää muista, vaikka asteikko löydettiinkin, ja Aikkiskin pääs vihdoin ja viimein vasta nukkumaan, enkä sitä viitti tietenkään moisen takia heti herättää.
Nii, että tiesittekö sitäkin, että ihminen yleisesti ottaen puhuu aina jollain tietyllä sävelasteikolla poikkeamatta ? Meistä se oli aika siisti juttu, ja pakkohan se oli siis kokeilla ;D
Hei muuten; me saatiin uusia naapureita!
Ollaan tässä naureskeltu jo pidemmän aikaa tätä Hartolan meininkiä, kun asuntoja ei muka ole vapaana, ja samaan aikaan me oltiin Aikkiksen kanssa ainoat, jotka tässä rivitalonpätkässä asui. Siis haloo?! Tai että kyllähän mä käsitän, että niitä asuntoja tarvii pitää vapaana varoilta, mutta kun tuolla on noita kerrostaloasuntojakin vaikka mikä määrä, ja niihin yritetään tunkea kaikki, mikä on kauheen ikävää, kun ne on niin jäätävän huonossa kunnossa. Mä nään jotakuinkin asian niin, että pitäisivät nyt samperi soikoon ensin huolen omista kyläläisistään, ja pistäisivät muilta paikkakunnilta tulevat niihin kerrostaloihin (siis mitkä? ei muilta paikkakunnilta ihmiset oikein enää muuta tänne, kun meiltä puuttuu palvelut ja työpaikat, eikä koulutusmahdollisuuksiakaan kohta ole). Ja sitäkään mä en käsitä, miks ihmeessä niitä hyviä omakoti- ja rivitaloasuntoja tarvii antaa noille kaiken maailman juopoille ja nisteille, kun niiden jäljiltä kaikki on aina remontin tarpeessa, eikä vuokratkaan mene maksuun ajallaan (mikä näkyy taas mein muiden vuokrassa, taas nousee...). Että voihan rähmä, jollen sanoisi, kyllä pistää hatuttamaan koko touhu.
Nyt tuohon muutti joku pariskunta ilmeisesti huippu ison koiransa kanssa, kiva homma! Vietettiin siis osa aamua myös miettien, josko kävis jollain perinteisellä jenkki-idyllityylisellä tutustumiskäynnillä piirakoiden kanssa, mut ei me ehkä uskalleta.
Enihau, nyt tätä mammaa ja sen maitobaaria taas kutsutaan, eli se on ciao!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)