Hephephei,
ja tervetuloa vaan Maailman napaa seurailemaan. Kokoan siis tänne kaiken mielestäni vähänkään oleellisen elämästäni (okei, ja kaiken senkin, millä ei ole niin vaan mitään merkitystä).
Aloitetaan siis ihan vaan musta itestäni:
Mari K.
Kuten jo tuonne sivuun kerkesin profiiliini höpöttämään, olen siis 21-vuotias nuori naisen alku. Muutettiin helmikuussa "ihan mukiin menevän" (lue: oikeesti tosi kivan) miehen kanssa tuonne Suomen kuningaskuntaan, eli Hartolaan ja esikoinenkin syntyi huhtikuussa. Mulla on myös pitkäkarvainen maatiaiskissa Weedy. Lapsi sai nimen Eevi ja miestä kutsuttakoot Aikkikseksi.
Opiskelin ja jatkan opintojani Lahden Koulutuskeskus Salpauksen aikuispuolella merkonomikoulutuksessa. Paljoa ei ole enää jäljellä, mutta paljoa ei kyllä enää kiinnostakaan koko touhu. Kyllä se on kaiketi silti tartuttava itseään niskasta, ja yritettävä nyt mammalomalla (käytän mammalomaa, sillä eipä mulla ole kunnon tietoa ja muistikuvaa, miksi niitä vapaita oikeasti kutsuttiinkaan) rustailla muutamat markkinointisuunnitelmat ja liiketoimintasuunnitelmat. Ei tuota kolmen vuoden opiskeluakaan viitsisi oikein hukkaan heittää.
Töitä tein mammalomien alkuun saakka Baronan kautta tuolla Lahden Kärkkäisten kassalla, mikä oli oikein kivaa hommaa,- mitä nyt raskaana ollessa meinasi tuo masu välistä painaa siihen malliin, ettei seisominen ollut kovin kivaa, ja niitä vaatteita oli kyllä hurjan vaikea välistä yrittää viikata (siististi siis) istualteen. Mutta joo, ylipäätään suurimman osan ajasta oli oikein hauskaa hommaa. Että ihan kiva päästä poiskin, kun viimoisilta ajoilta jäi vähän huono maku.
Mulla ei oikein ole mitään tiettyjä omia "juttuja". Tai että on tietenkin asioita, joita mä tykkään tehdä ja joista mä nautin, mutta niitäkään en tee mitenkään tasaisesti tai usein, silloin vaan kun mieleen tulee. Mutta mitä mä rakastan, on ihmiset mun ympärillä. Niillä on jotenkin aivan käsittämättömän iso rooli mun elämässä, ja vaikka mä olen todella itsenäinen ja omillaan oleva persoona, ei mene päivääkään, ettenkö jotenkin olisi yhteydessä johonkin kaveriin tai perheenjäseneen.
Kissastani muutama sana vielä loppuun; hän on ihana! Hän on 25.08.2009 (taijotainsinnepäin) syntynyt kollikissa nimeltään Weedy. Weedyn turkki takuttui pahasti pentuna,- ja kyllä vieläkin, minkä takia se on mun oma pössykissani ja sieltä myös nimi. Weedy ei taida ihan aina tietää olevansa kissa, kun se mm. vahtaa meidän taloa (ja raskaana ollessa varsinkin mun mahaa?), seuraa vierellä kun leikityttää, hakee innoissaan mut tai miehen katsomaan jos pihalla menee mitä tahansa jännää ja jakaa sitä kautta fiiliksensä. Kipeenä se tulee hakemaan hellyyttä ja hoivaa ja yrittää näyttää, mihin sattuu. Ja kun joku muu on surullinen, Weedy on aina vierellä. Kaiken kaikkiaan hän on aivan upea kissa, hurjan leikkisä ja tekee kolttosiaan välillä, mutta annettakoot tuo anteeksi.
