Tuli törmättyä tällai hienoon artistiin, kuin Nneka:
Nneka - Africans
Aamu onki lähteny kivasti käyntiin tällä, kahvilla ja muruimman vatsanväännöillä. Oon kironnut täällä alimpaan sanonko mihin kaikki neuvolan tädit, lääketeollisuuden, d-vitamiinitipat ja kaikki, koska siis jonkun vikahan se on oltava, että nuo d-vitamiinit vetävät mein tytön vatsan ihan sekaisin. Nii.
Tuli tuossa äsken postia hakiessa (käyn joka aamu katsomassa, josko jotain olisi tullut, ja laatikolla muistan sitten, että meillehän jaetaan posti vasta puolen päivän aikaa..) mietittyä, että kummasti nämä päivät rupee sulautumaan toisiinsa, kun nukkuu noin kolmen tunnin pätkissä. Kyllähän sitä yrittää pitää tiettyjä rutiineita yllä, että menisi nukkumaan tiettyyn aikaan ja nousisi suurinpirtein samaan aikaan joka aamu, tekisi ne tietyt asiat ym. mutta ei niillä meinaa olla mitään merkitystä. Sitä on silti päivistä ihan sekaisin, yöt jotenkin unohtuvat välistä ja päivistäkin muistaa vaan sen verta, mitä tulee vietettyä kavereiden kesken. Ei sillä, en mä koe itseäni väsyneeksi, ne kolmen tunnin pätkät riittävät mulle ihan mainiosti ja päivät menee puuhastellessa, mutta sitä on siltikin jotenkin ihan pihalla, eikä ajatus ihan kulje.
Me eilen taas poikien kanssa grillaattiin (no okei, pojat grillas ja istuin tunnin verran makuuhuoneessa yrittäen saada lasta nukkumaan,- ei ole muuten parempaa tapaa saada lapsi hereille ja syömään, kuin yrittää viedä se omaan sänkyynsä nukkumaan. Oikeasti, testatkaapa. Silmät rävähtää sillä siunaamalla sekunnilla auki, kun lasket sen sylistä :D) ja oli eri kivaa. Oli taas huippulämmin ja mahtava päivä, vaikka tuuli olikin ihan tyhmän kylmä ja mulla on kantapäät niin rakoilla (kyllä, kannatti lähteä niissä uudenkarheissa popottimissa kävelemään muutama kilometri kauppaan ja kirppareille...), että jopa seisominen sattuu. Rakastuin ihan täbönä kesäkurpitsaan, munakoisoon ja parsaan (taas), ja siis tuore ananas: omnomnomnom! Ihan eri meininki, kun noilla purkkiananaksilla, jotka hyviä on kyllä nekin.
Tänää ajattelin sitten pitää lepipäivän, kun eilen tuli tehtyä suur siivouskin, ja katsella vaan koneelta Williamin ja Katen häitä, fiilistellä mun uudet punaiset korkkarit jalassa kesää, kuunnella Nnekaa ja naureskella Eevin kanssa meidän ihanalle kissalle, jolle tehtiin tuuletusikkunan ritilään kulkureitti ulos/sisään, ja joka on nyt ihan viimesen päälle innoissaan saadessaan tulla ja mennä miten huvittaa. Se on muutaman tunnin poissa ja kirmaa sitten takaisin kotiin ihan vaan vähän puskemaan ja paijauksia hakemaan, ja taas innoissaan pihalle kattelemaan meininkiä (kyllä, hän on leikattu, terve, rokotettu, madotettu ym. punkkipanta on vielä hakusessa, onko ne edes toimivia?).
Kiitos ja kumarrus, nyt suihkun kautta, että kerkiää saada meikit naamaan, yberihanan uuden leopardimekon päälle (miten mahtavaa taas mahtua kivoihin vaatteisiin!), tiaran päähän ja ne kuuluisat korkkarit jalkaan ennen häiden alkua. Kyllä häät on ihania, vaikka itse ei koko juttua oikein ymmärräkään!
(teksti on tosiaan edelliseltä päivältä ja suora kopio Lilyn palstaltani)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti